Lintubongausta

Voihan virkistyspäivä soikoon. Nyt joku yksoikoonen oli päättänyt, että viikonloppuna mentäisiin bongaamaan yhdessä lintuja jonnekin korpikuusen kainaloon. Työkaverit hymähtelivät myrtsille ilmeelleni ja joku neropatti kiljaisi, että Vivianhan voi bongata jonkun erakon jostain syrjäisestä mökistä ja järkyttää hänet perinpohjin…

No niin, siinä sitten seisoimme hyttysen syötteinä kumisaappaat jalassa ja tietysti sataa tihuutti perinteiseen malliin. Yritin muodon vuoksi katsella kiikareillani, mutten mitään tipuja nähnyt yhtikäs missään, eikä olisi vähempää voinut kiinnostaakaan, näin meidän kesken, tai kyllä se kuulemma näkyi kauas.

Ajauduin syrjään muusta porukasta ja mietin istuvani jonkun tuuhean kuusen oksien alle surffailemaan kännykällä aikani kuluksi.  Kuulin jonkin matkan päästä jotain outoa ääntä ja kohottauduin kiikaroimaan. Ja mitäs sieltä sitten löytyykään, jatkan siitä seuraavassa postauksessani.

Soittelemisiin, Vivian, 246.