Juhannustaikoja

Pannaankos ykköseen vai kakkoseen vai kumpaankin, kähisi möreä ääni takanani. Yritin pyristellä vastaan mutta en voinut minua lujasti kiinni piteleville käsille mitään. Hän tunkeutui sisään anukseeni minua satuttaen ja pistin vastaan niin kovaa kuin suinkin kykenin. Hän laukesi nopeasti sisääni ja hetken päästä näin vasta kaukana poistuvan selän.

Havahduin ja huomasin torkahtaneeni niitylle ja minua kovaa kiinni pitelevät kädet olivat Holmesin Jonesin. Kylläpäs sinä nukuit siki, hän ihmetteli ja huidoit oikein urakalla kun yritin sinua herätellä, hän manaili, sain melkein turpiini ja mustan silmän.

Hymähtelin ja lähdin käsi kädessä hänen kanssaan kävelemään kohti romanttista yösijaamme. Matkamme oli jo ollut pitkä mutta kuinkahan kauan se tulisi vielä jatkumaan Suomen ajattomassa suvessa?

Soittelemisiin, Vivian, 246.